Lopetus

Päätin lopettaa tämän blogin kirjoittamisen, uusi blogini löytyy täältä http://ei-mammablogi.blogspot.fi// . Uusi blogi sisältää samaa höpötystä kuin tämä entinenkin blogi. 

Oho, turvakaukalo meni rikki!

Halpa ei ole hyvä!, tämä tuli huomattua myös turvakaukalon kohdalla. Tuli hankittua 29,90e maksava kaukalo Biltemasta, ja tämän käyttöikä jäi meillä 10 kuukauteen. Nyt kaukalo on hajonnut, kantokahva meni rikki. Kantokahva hajosi yllättäen, kun kannoin Jennyä normaaliin tapaan turvakaukalossa. Turvakaukalo meni yllättäen ylösalaisin ja Jennyn naama maata kohti! kauheata ajatella, että Jenny olisi voinut jopa loukkaantua tässä. Valitimme kauppaan turvakaukalosta, he eivät ota vastuuta!.. Turvakaukalon takuu oli 1 vuosi ja meillä takuuaika oli jo umpeutunut.  En suosittele tätä!
Ostimme turvakaukalon täältä: http://www.biltema.fi/fi/Autoilu---MP/Autotarvikkeet/Lapset-autossa/Lasten-turvaistuin/Turvakaukalo- 39802/ .

Päätimme hankkia vielä uuden kaukalon käytettynä (merkki BeSafe izi go). Tämä kaukalo sopii 0-13kg painaville lapsille, mutta luulisin pian meillä on turvaistuimen hankinta ajankohtaista. Tämä kaukalo vaikuttaa luotettavammalta ja turvallisemmalta. Jenny istuu tässä kaukalossa paremmassa asennossa kuin edellisessä kaukalossa. 

Biltema ja BeSafe Izi Go turvakaukalot

-

Nuori äiti = Huono äiti?

Nuori äiti on sama asia kuin huono äiti!...Olen törmännyt tähän ajattelutapaan. Ärsyttää ihmisten ennakkoluulot nuoria äitejä kohtaan, jotka ovat saaneet lapsen kohtuu nuorina. Itse sain Jennyn kun olin 20- vuotias, minä en ole siis teiniäiti! Minulla ei ole teiniäitejä/ isiä vastaan mitään, mielestäni se on rohkea valinta, arvostan!. Itse en olisi ollut tarpeeksi kypsä äidiksi vielä 18- vuotiaanakaan :).   

Välillä joudun  (negatiivisen) huomion kohteeksi, kun liikun Jennyn kanssa kahden. Näytän ikäistäni huomattavasti nuoremmalta (ehkä 15-18- vuotiaalta), tämä voi olla osasyy.

Päätin lähteä kuntosalille siskoni kanssa (vauva mukana), kun Jenny oli noin 2kk vanha. Heti salille päästyäni huomasin ihmisten "mulkoilevan" meitä pitkään. Luulin kuvittelevani vain, mutta siskoni vahvisti epäilykseni. Aloin normaaliin tapaan lämpätä juoksumatolla, tämän jälkeen siirryimme kuntosalin varsinaisiin laitteisiin. Siskoni huolehti vauvasta sillä aikaa, kun sain tehtyä pari sarjaa liikkeitä.
   Pian minut keskeytettiin. Hieman vanhempi nainen tuli juttelemaan minulle, mutta ystävälliseen sävyyn. Hän kehui vauvaa, kyseli ikää ja semmoisia. Hän vielä kannusti minua, että on äidilläkin oikeus tulla jumppaamaan. Muut lähellä olleet ihmiset kuuntelivat tarkasti keskusteluamme ja katsoivat pitkään. Nainen totesi:" No nyt ne kaikki sitten katsoo!".
   Minulla alkoi olla tämän jälkeen epämukava olo, mutta jatkoin vielä treenejä. Olin siirtymässä laitteesta toiseen, kun vanha mies tuli neuvomaan minua.
Hän sanoi muistaakseni:" Älä roikota vauvaa noin".
Mies neuvoi:" Me vanhankansan ihmiset teimme näin...".
Tarkoitus tällä ihmisellä oli kait hyvä, mutta en ymmärrä mitä tein väärin oikeasti. Arvostan neuvoja, enkä ole ylpeä ihminen, mutta... Luulen tämän neuvomisen liittyvän ikääni tai nuoreen olemukseeni.
  Tämän ohjetuokion jälkeen päätimme lähteä aivan toiselle puolelle liikuntapaikkaa. Siskoni väitti, että tämä ahkera neuvonantaja olisi seurannut meitä/ tutkiskellut tekemisiämme edelleen. Toivon todella, että siskoni oli väärässä!
   Tämä episodi tapahtui yhdessä  kaupungin ylläpitämässä salissa PK-seudulla (tarkemmin en halua kertoa kohteen sijaintia :D) Tällä salissa käy myös muita vanhempia lapsineen aina välillä. Päivällä täällä on paljon iäkkäämpää porukkaa kuntoilemassa. Toista kertaa en halua tänne salille mennä!

 

Ihana ja kamala raskausaika

Päätin tehdä postauksen ajasta, jolloin Jenny oli vielä masussa. Saatan olla unohtanut jo paljon, vaikka noin puoli vuotta sitten olin vielä raskaana. Raskausaikana seurasin joka vk Liberon sivuilla olevaa raskausviikokalenteria: http://www.libero.fi/Sinun-vaiheesi/Raskauskalanteri/  ja luin tietty paljon mammablogeja.

Kaikki tämä alkoi 4.12. 2012, jolloin tein positiivisen raskaustestin. Oli normaali koulupäivä edessä, mutta aamulla olin todella huonovointinen. Ajattelin tehdä raskaustestin, vaikka luulin olevani vain kipeänä. J. oli jo töissä, lähetin hänelle tekstarin "olen raskaana". J. oli vähintään yhtä yllättynyt uutisesta kuin mäkin. Menin vielä samana päivänä kouluun, mutta en jaksanut oikein keskittyä.

tammikuu 2013

Ensimmäinen neuvolakäynti oli 2.1.2013 eli raskausviikolla 8+3. Lasketuksi ajaksi tuli 13. elokuuta. Tuntui todella oudolta mennä neuvolaan, koska en vieläkään voinut uskoa pieneen tyyppiin, joka kasvaa mun sisällä. Päätin 12.1 mennä yksityislääkärille varhaisultraan varmistaakseni asian. Ultrassa näin pikkuisen sikiön, joka liikkui paljon. Lääkärin mukaan kaikki oli onneksi ok. Laskettu aika muuttui ultran jälkeen jo 5. elokuuta. Käynnin lopuksi lääkäri totesi:"oletpa sinä nuorena lisääntymisen aloittanut!", muistan vielä tämän kommentin :). Alkuraskaus oli mulle tosi vaikeata aikaa, olin jatkuvalla syötöllä sairaslomalla (reilu 3vk). Pahoinvointia mulla oli 24/7, en ymmärrä miksi puhutaan "aamupahoinvoinnista". Huonoina päivinä en jaksanut melkein vessaan kävellä oksentamaan. Meinasin muutaman kerran lähteä päivystykseen, että olisin päässyt/ joutunut tiputukseen. Mulle nämä pahoinvoinnit oli rankempi kokemus verrattuna esim. synnytykseen. Tuli todettua moneen kertaan, että miehet pääsevät helpommalla elämässä.

Keskiraskaus eli rv 13-28, tästä ajasta mulle ei jäänyt paljoa asioita mieleen. Vointi mulla oli vähintään kohtuullinen ellei jopa hyvä. Raskauskiloja mulle oli kertynyt rv 29 mennessä vajaa 10.    

heinäkuu 2013

kesäkuu 2013

Loppuraskaus < 28 rv... Jouduin rv 29 käymään naistenklinikan päivystyksessä, sielä otettiin käyrää ja tehtiin kaikenlaisia tutkimuksia.
Kaikki tämä alkoi eräänä aamuna rv 28+jotain, maha oli kipeä ja tuli harkkasuppareita ja en ollut varma, että onko lapsivettäkin alkanut tihkumaan. Menin silloin ensin käymään terveysasemalla, että saisin sairaslomaa, joka oli tarpeen. Terveysasemalla ihmeteltiin miksi mä sinne menin käymään, (nämä raskauden aikaiset vaivat ei ilmeisesti kuulu heille). Tilanne silloin ei kuitenkaan ollut mielestäni akuutti, jotenka en viitsinyt naistenklinikan päivystystä kuormittaa. Terkkaaseman lääkäri antoi mulle kait 1 päivän saikkua ja ei kiireellisen lähetteen NK:n polille. Seuraavna päivänä 20.5.2013  menin normaalisti töihin, vaikka tuntui, että en jaksaisi kovaa työtahtia. Töissä piti aina välillä konkreettisesti juosta paikasta toiseen, että pysyi aikataulussa. Samana päivänä NK:n polilta soitettiin mulle, ja pääsin jo illalla sinne käymään. Sielä todettiin, että synnnytys ei todennäköisesti vielä lähiaikoina käynnisty. Sain kuitenkin 2vk sairaslomaa, syynä masukipu ja (supparit). Hävetti taas kiikuttaa työpaikalle saikkutodistusta, mutta saikku tuntui kohtuulliselta tässä tilanteessa

Raskausviikolla 32+1 neuvolassa mut passitettiin sokerirasitustestiin, koska mulla mahdollisesti epäiltiin raskausajan diabetestä. Testin aikana otetaan siis monta verikoetta ja juotetaan jotain sokerilitkua. En lopulta mennyt testiin, koska en pidä verikokeiden ottamisesta ja pelkäsin voivani pahoin testin aikana. Myöhemmin neuvolassa todettiin, että sittenkin on epätodennäköistä mulla olevan raskausajan diabetes. Sokerirasitustesti olisi ollut turha...?

Isomaha rv 40

Töissä olin kesäkuun viimeiseen viikkoon asti eli noin rv 34 saakka, jonka jälkeen käytin kertyneet lomapäivät ja aloitin äippäloman. Äippälomalla mua vaivasi edelleen välillä mahakipu, uutena tulokkaana oli närästys. Öisin en saanut unta, masuasukki potki ahkerasti tai joskus oli liian kuuma nukkua. Äippilomalla aika alkoi käymään pitkäksi, odotin kovasti synnytystä. Laskettu aika mulla oli 5.8.2013, neuvolassa sanottiin, että vauva voisi jo hyvin syntyä asennosta päätellen. Yritin rasittaa itseäni mahdollisimman paljon siivoamalla ja kiipeilemällä, luulin tämän edesauttavan ajatellen synnytyksen käynnistymistä. Raskausviikolta 40 alkaen välillä tuli lieviä suppareita varsinkin liikunnan jälkeen, mutta ne aina loppuivat. Lopulta synnytys käynnistyi 41+4 ja vauva tuli päivää myöhemmin ulos. Kiloja raskauden aikana mulle kertyi 17, mutta sairaalaan jäi arviolta 5-6kg synnytyksen jälkeen.

Synnytyskertomus

Pe 16.8.2013 Menimme yliaikaiskontroliin Kättärille päivällä noin klo. 14. Sielä selvisi, että homma ei etene, jotenka sovimme synnytyksen käynnistyksen sunnuntaille 18.8.2013. Synnytys olisi pitänyt käynnistää vasta maanantaina, mutta sille päivälle oli jo ennakkotiedossa paljon synnyttäjiä. Kättäriltä ajoimme kaupoilla käymään, sielä alkoi tuntumaan masussa lievää nipistystä, jalat tuntuivat raskaalta ja selkää jumitti.
Kotona syötiin, ja selkäkipu vain voimistui. Mulla ei ikinä ole mitään selkäkipuja

viimeisiä kuvia isomahasta

ollut, jotenka aavistin sen olevan menoa tänään tai huomenna, kuitenkin ennen käynnistystä.
   Muuteman tuntia myöhemmin, noin klo. 17 alkoivat lievät supistukset, niitä taisi tulla alle 10min välein tai jopa 5min välein. Pari tuntia myöhemmin olo vain paheni, menin sänkyyn lepäämään ja laskin kännykän sekuntikellolla suppareiden välejä. Noin klo. 21.30 en pystynyt enää sängyssä makoilemaan, teki niin kipeää. Välillä olin sängyssä puoli-istuvassa asennossa ja välillä ramppasin ympärin kämppää. Meinasin vielä kaupassakin lähteä käymään, koska kävely olisi tehnyt vain hyvää. En kehdannut lähteä himasta ulos, koska suppareiden aikana "puuskutin" hassusti, kun teki niin kipeää.
   Soitin klo. 23 synnärille, ja päätimme heidän kanssa, että jään vielä kotiin odottelemaan. Tämän jälkeen tein vielä ruokaa ja yritin katsoa J.n kanssa televisiota. Tv:n katseluun en enää jaksanut keskittyä.  Soitin taas uudelleen synnärillä 45min päästä viime soitosta, ja päätimme lähteä sinne. Automatkan 20min jaksoin ihan hyvin, J. heitti mut sairaalan oven eteen ja lähti etsimään parkkia autolle.

Synnärillä 17.8.2013  klo.24  päästiin heti tarkkailuhuoneeseen. Sielä tehtiin tutkimuksia ja otettiin käyrää. Olin sormelle auki. Sain jotain kipulääkettä suun kautta, mutta siitä ei ollut mitään apua.Yritettiin nukkua, mutta ei onnannut. Suppararit tuntui selästä reisiin asti, oudon tuntuista poltetta. Lähetin J.n kotiin nukkumaan, mutta J. ehti himassa vaan olla hetken, varmaan noin tunnin. Noin klo. 03 J. palasi takaisin.

Pääsin synnytyssaliin, ja olin jo 5cm auki. Sain pian (tuntia myöhemmin) kanyylin käteen ja epiduraalipiikkiä selkään. Jännitin ja pelkäsin ihan hirveästi näitä toimenpiteitä, vaikka itsekkin opiskelen hoitoalaa. Näiden laitto ei kuitenkaan tuntunut missään, kiitos ammattitaitoisen lääkärin :)! Epiduraalinlaiton jälkeen tuli vielä pari ilkeän tuntuista supparia, mutta sen jälkeen oli aivan ihana olo. Taisin torkkua monta kertaa muutaman tunnin aikana rauhassa ilman kipuja.

Varmaan klo. 05 olin 10cm auki, ja pääsin tositoimiin. Aluksi mua vaan nauratti (en ollut vielä edes ilokaasua saanut), vaikka oli inhottava olo. Pian taas aloin itkemään, kun tajusin miten vaikeaa oikeasti synnyttäminen on.  Homma ei toiminut, lepäsin vielä ainakin tunnin verran. Pian kätilö vaihtui kahteen toiseen kätilöön.

Klo.8 aikohin aloin taas yrittämään. Puudutuksen teho oli heikentynyt, tai se ei enää ylipäätään toimi ponnistusvaiheessa. Kipu tuntui todella ikävältä, mutta kestin sitä vielä hyvin. Kokeilin myös ilokaasua, mutta ei se muhun vaikuttanut paljoa, tai en kokenut siitä olevan apua mulle. Vauva oli tuloillaan klo.9, menin aivan paniikkiin kun tajusin kätilön tekevän epparia mulle siitä etukäteen varoittamatta. Pian saliin tuli vielä kolmas kätilö, joka painoi mua mahan päältä loppuvaiheessa. Taju oli lähteä mahan päältä painamisen aikaan, ja olin ihan pihalla kivusta, mutta se ei kestänyt onneksi kauaa :) . Vauva syntyi klo. 9.36. 
   Tikkejä tuli eppariin kuulemman monessa kerroksessa, kätilöt ei määrää suostuneet kertomaan. Epparin lisäksi sain vain pintanaarmuja, joita ei ommeltu, mä olin tosi onnekas.
Synnytyksen ikävin vaihe oli ehkä tikkaus, en haluisi kokea samaa uudestaan. Siinä vaiheessa olin kuitenkin jo onnellisesti äiti, se lohdutti paljon.  Positiivista oli, etten joutunut käynnistykseen. Jennyllä oli kaikki hyvin synnytyksen aikana, mikä oli tärkeintä. Väitän.. synnytys ei ollut niin paha kokemus, mitä on peloteltu. Varsinkin loppuvaiheessa kipu oli aika sietämätöntä, mutta viimeistään siinä kohtaa olin aivan pihalla kuin lumiukko enkä tajunnut enää mistään mitään :D. Halusin vain vauvan nopeasti syliini!

Jenny 53cm, 3655g

Synnytyksen jälkeen sain ihastella vauvaa jonkin aikaa. Tämän jälkeen vauva lähti kylpemään J.n ja kätilön kanssa ja mä kans yritin mennä suihkuun. Kätilö saattoi mut suihkuun, mutta en kauaa sielä ollut, koska meinasin pyörtyä. Seuraavaksi saimme aamupalaa, mikä maistui erityisen hyvälle, koska en synnytyksen aikana saanut laittaa suuhun muuta kuin mehua. Jenny nukkui suloisesti peittoon paketoituna. Ruuan jälkeen menin uudestaan yrittämään suihkussa käyntiä, tämä onnistui jo paremmin.
   Myöhemmin me siirryttiin lapsivuodeosastolle.